Eilen iltakävelyllä tapasimme pitkästä aikaa vanhan tuttavamme Mr. tai Mrs. Kojootin. Sieltä se tuijottelisin parin metrin päästä rauta-aidan takaa. Jännä miten kaikki minun kohtaamani kojootit ovat pysyneet jähmettyneinä paikallaan ja tuijottaneet syvälle silmiin niin kauan kun minä olen tehnyt samaa. Heti kun olen irroittanut katseeni ja tarttunut kännykkään, niin kaveri on häipynyt silmänräpäyksessä.
Mielenkiintoista on myös se, että kojootti ei juosta pinkaissut pakoon vaan pomppasi piiloon kuin parempikin pupu. Kojooteissa on kuulema kovastikin kengurun vikaa ja ne voivat kivuta jopa kaksimetrisen aidan yli. Joka tapauksessa seuraavassa kuvassa lähes näette kojootin. Se oli vielä tähtäimessä kun painoin näppäintä, mutta aika nopeasti se sai kyllä häivytettyä itsensä näkymättömiin.
 |
| Lisää kuvateksti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti