Pakko palata vielä eiliseen reissuun ja rantatunnelmiin. En sitten viitsinyt siihen hylkeen mädäntymishöyryjen yhteydessä hehkuttaa kaikkea muuta näkemäämme. Maisemia ei voi kylliksi ylistää, minulla ei ainakaan riitä verbaliikka kuvailemaan sitä henkeäsalpaavaa kauneutta. Valkoista hiekkaa ja aaltojen iättömiä jälkiä kallioissa sekä tauoton aaltojen pauhu. Sanojen puutteessa puhukoon kuvat.
Tunnelman kruunasi rannalla järjestetyt häät, jotka eivät kyllä paljon upeampia puitteita voineet toivoa. Se oli taas sarjassamme hetkiä, jotka on nähnyt amerikkalaisissa tv-sarjoissa tai elokuvissa, mutta ei ole voinut tajuta, että joku voi tehdä sellaista ihan oikeassa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti