Islamilainen tähti

Nyt se pulpahti pintaan se minun kauan kadoksissa ollut taiteellisuuteni. Olen näille ikävuosille asti erehtynyt pitämään itseäni täysin lahjattomana kuvataiteen saralla, mutta nyt tippui suomut silmiltäni. Tänään oli taas taidedosenttikoulutusta, eli meitä vapaaehtoisia vanhempia koulutettiin vetämään oppilaille tuplatunti aiheesta islamilainen tähtikuvio keramiikkalaatalla. Jokaiseen oppilasryhmään tarvitaan yksi esittelijä, joka luokan edessä piirtoheittimen avulla vetää kalvosulkeiset ja samalla näyttää kaiken käytännössä. Sitä demonstroitiin pitkään ja hartaasti, kuinka luokan edessä käyttäydytään. Muut vanhemmat kiertävät oppitunnin aikana ympäri luokkaa auttamassa ja ohjaamassa oppilaita. En sitten ajatellut mennä luokan eteen sekoilemaan kalvojen kanssa, vaan mieluummin jalkaudun oppilaiden pariin.

Tämä islamilainen tähtikuvio on kuulema kaikista vaikein tuotos tänä vuonna, koska se pitää tehdä supertarkkaan alusta alkaen, tai muuten menee koko homma keturalleen. Me mammat ähersimme ja puhersimme omien tuotoksiemme kanssa varsin hyvällä menestyksellä, minä reippaasti muiden mukana. Jossakin vaihessa tajusin suureksi hämmästyksekseni, että suorastaan nautin hommasta. Ihanan tarkkaa piiperrystä viivottimen kanssa ja symmetrisiä kuvioita. Näitä rupean sitten terapiana tuottamaan tehdasmaisesti sateisina syyspäivinä, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Kuva on hailakka, mutta niin on olokin haipakkaviikon jälkeen.