Iltarusko vuorilla

Olemme viime aikoina panostaneet iltalenkkeihin ja hurauttaneet autolla vähän kotikorttelia kauemmaksi. Eilen kävimme Kissalassa (lue Los Gatos) sivistyneella ikkunaostoskierroksella. Rosita tykkää kovasti vaihtelusta ja siitä, että kaupunkimaisemissa faneja on paljon runsaammin lähettyvillä. Kissalassa saa aina rapsutusta ja taputtelua ja riittävän määrän ihailua, kun taas kotikulmilla joutuu tyytymään muutaman koirakaverin nuuskutteluun tai päätyy rähjäämään vähemmän mieluisille vastaantulijoille.

Tänään neiti sai loistavan idean ja suuntasimme pitkästä aikaa Villa Montalvon maisemiin iltakävelylle. Olimme paikalla varttia vaille seitsemän ja kylteissä luki, että paikka menee kiinni tasan seitsemältä. Meitähän ei pienet kyltit säikäytä, vaan ajattelimme jotta äkkiäkös hilpaisemme huipulle ja takaisin ja tuskin siellä edes mitään portteja on suljettavaksi. Nooh, aikaa kiipeilyyn meni reilu puoli tuntia ja pimeys hiipi huimaa vauhtia kintereillämme. Pöllöillä alkoi olla jo kovasti asiaa ja muutenkin meteli kasvoi mielenkiintoisesti hämärän myötä. Maisemat huipulta oli kiipeilyn arvoiset, kyllä tama on vaan kappale kauneinta maailmaa.