Oksennusta kokolattiamatolla

Ei nyt äkkiseltään tule ankeampaa herätystä mieleen kuin oksennusääniefektit. Varsinkin kun on juuri nukahtanut ja on aivan koomassa ja sitten pitäisi yhtäkkiä olla tikkana lapioimassa oksennusta kokolattiamatolta ja pyydystellä satunnaiseen muovipussiin seuraavia osumia. Aivan käsittämättömiä koppeja onnistuin nappaamaan täysin tajuttomassa tilassa. Samalla yritin jollakin raajalla pitää apuun kiiruhtanutta koiruutta vähän loitompana ja estää sitä nuolemasta oksennuskekoja matolta.Taas olisi kyllä piilokameralle ollut ainutlaatuista materiaalia tarjolla.

Pahaksi onneksi tämä oli ensimmäinen ökäri tällä mantereella eikä nukkumaan mennessä ollut mitään merkkejä ilmassa. Vanhaan hyvään aikaan kun asuttiin vielä Suomessa ja lapset olivat pieniä, niin meillä oli selkeä kriisisuunnitelma oksennustautien varalle: vakio-oksennusvati, tietty vanha pyyhe jolla vuorataan potilaan sänky roiskeiden varalta ja örkkiletit oksentavalle pikkuprinsessalle. Nyt meni aivan improvisoinniksi, mutta kummasti sitä vaan käsiin sattui hyödyllisiä tavaroita.

Turha lienee mainita, että tälläkään sairaskerralla armas puolisoni ei sattunut olemaan samalla mantereella. Muistoihin hiipii perheessä muinoin riehunut rotavirus, johon sairastui koko pesue muutaman tunnin välein. Reissusta palaavaa isiä odotti läjä oksennuslammikoissa lilluvia potilaita, joista heikoimmat joutui sairalaan tiputukseen. Siihen on aina hyvä palata mielessään ja yllättäen tällaiset pienempimuotoiset ökärit ei tunnukaan oikeastaan niin pahalle.