Naamaa punoittaa ja poskia lämmittää ihan mukavasti tänä iltana. Päivän retki suuntautui pitkästä aikaa kohti Pebble Beachin hurmaavaa rantakaistaletta. Meillä on turhan pitkän tauon jälkeen kauan kaivattuja Suomi-vieraita ja heillä on vuokra-autona punainen avo-Mustangi. Jalona ihmisenä suostuin sulloutumaan takapenkille paikallisoppaaksi. Kun pääsimme moottoritieltä ulos, niin matka jatkui leppoisasti katto alhaalla mahdottomassa auringon mollotuksessa.
Kun pysähdyimme ensimmäiselle taukopaikalle, niin vastassa oli aivan ihmeellinen haju. Olin juuri perjantaina oppinut tunnistamaan, mille auton alle litsahtanut haisunäätä haisee. Tämä löyhkä oli vielä kauheampi. Lapsetkin miettivät, että voiko meri ihan oikeasti haista näin pahalle. Lähdimme nenät kippuralla tarppomaan kohti vesirajaa ja tarkkasilmäiset etujoukot huomasivat löyhkän lähteen. Kivien vieressä makasi iso mädäntynyt hylkeenmöhkäle, joka kuhisi matoja. En sitten jäänyt kuvaamaan poloista, vaan suuntaisin katseeni hieman kuvauksellisempiin kohteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti