Tanskalaistunnelmissa

 

Matkalla San Diegoon ajelimme valtatietä 101 etelään päin, ja reissun ainoa pidempi happihyppely oli varattu Solvangin kohdalle. Kyseessä oli mitä viehättävin tanskalaiskylä, joka ylitti ennakko-odotuksemme monin tavoin. Olin ajatellut, että paikan päältä löytyisi muutama yliampuva talojäljitelmä ja paljon turistikrääsää.

 

Iloksemme päädyimme keskelle mitä idyllisintä tanskalaista pikkukaupunkia, josta löytyi eurooppalaistyylisiä pikkukahviloita ja herkullisia suklaapuoteja. Lapset bongailivat  ilokseen näyteikkunoista useampia Suomen lippuja ja tulipa vastaan vanha tuttavamme Pieni Merenneito. Aivan ihastuttava pikavisiitti eurooppalaiseen katukuvaan, tekeepä mieleni palata sinne paremmalla ajalla.

Takamuskuolio

 

Takana neljä ihanaa reissupäivää ja noin 2000 takamusta puuduttavaa kilometriä. Nyt laukkuläjä eteisessä ja huokaisun hetki sohvalla koira tiukasti kyljessä kiinni läähättämässä. Rosita jäi tällä kertaa ystäväperheen hellään hoivaan eikä lähtenyt valloittamaan San Diegoa toiseen otteeseen.

Heruttelen tarkempia tarinoita ja turinoita reissun varrelta tässä lähipäivinä. Nyt tyydyn vain lähettämään ison halin ja lämpimän kiitoksen kunnon isäntäväelle vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä.

Koiranpentu naapuriin.

Meidän Rosita on aiheuttanut naapurin pojalle niin vakavan koirakuumeen, että lääkkeeksi ei auttanut mikään muu kuin oma koiranpentu. Nyt naapuriin on ilmestynyt aivan lutunen kultaisen noutajan pentu, josta kaavaillaan prinsessallemme uutta leikkikaveria ja sulhoa.

Naapurin poika on treenannut jo ulkoiluttamista ja on käynyt meidän kanssa iltalenkillä. Kävi ilmi, että naapurit eivät olleet ollenkaan tietoisia kojoottiystävistämme, sillä he eivät paljon liiku ulkona varsinkaan ilta-aikaan. Kyllä me vaan taidetaan olla aika metsäläisiä, kun meidän arkitodellisuus on täynnä vaikka mitä otuksia ja tien toisella puolella ei ollut kojooteista harmainta aavistustakaan.

Infrapunapotretti

Kävimme viikonloppuna läpi kaikkia mahdollisia vuosikortteja, mitä meillä on kertynyt San Franciscon vierailukohteisiin. Exploratoriumin kortti umpeutuu tämän kuun lopussa, joten päätimme tehdä viimeisen tehoiskun tähän Oulun Tietomaata muistuttavaan tiedekeskukseen, kun se vielä oli mahdollista.

Tämä oli kokonaisuudessaan kolmas visiitti ja täytyypä sanoa, että jokainen kerta on ollut edellistä parempi. Ensikäynnistä jäi minulle mieleen lähinnä kaoottinen sekamelska, kun yritimme nähdä ja omaksua liikaa. Toinen kerta ei ollut ihan niin stressaava ja sunnuntain käynnillä meillä oli suorastaan ratkiriemukasta. Parhaat röhönaurut irtosi laitteessa, joka näytti hidastettuna naamanilmeistä kuvatun videonpätkän. Varsinkin isi hölskyvine poskineen kunnostautui tässä lajissa hervottoman hyvin. Lisäksi otimme sievän infrapunaperhepotretti, jossa tosin ei ollut punasta tietoakaan.

Bugatti ja Ferrari

Eilen oli Saratogan keskustassa vuosittainen autonäyttely. Monennäköistä kaaraa oli kömpinyt autotallin uumenista kadun varteen näytille. Tosi symppiksiä autovanhuksia sekä arvokkaan näköisiä Amerikan rautoja ja joukkoon mahtui myös mielettömiä menopelejä. Vaikka en mikään suuri autofani olekaan, niin kyseessä oli oikein lämminhenkinen kylätapahtuma, jossa koko perhe Rosie mukaan lukien viihtyi.

Suurinta ihailua aiheutti sininen Bugatti Veyron, jonka rekkari oli omaperäisesti BUGAT T. Kaverina sillä oli punainen Ferrari ja musta Tesla. Kolmikon omisti eräs saratogalainen mies, joka sattuu omistamaan ikioman viinitilan ja lisäksi vielä osuuden Mountain Winerystä, joka on monelle meidän vieraista tuttu paikka.

Intialainen illallinen

 

Meidän poijjat alkavat intialaistua huolestuttavaa vauhtia. He käytännössä asuvat naapuripalatsissa ja käyvät satunnaisesti pyörähtämässä kotona. Viime yönä siellä oli lauma serkkuja yökylässä ja meidän blondit kaupan päälle. Nyt kello on jo yli yhdeksän illalla ja isompi kolli tuli juuri kotiin.

Kuopus oli sen sijaan päättänyt jäädä sukujuhliin intialaiselle illalliselle. Siellä on nyt talon piha täynnä autoja ja talo pullollaan intialaisia setiä ja tätejä. Täytää nostaa hattua meidän pojan pokalle, sillä kyllä itsetuntoa ja rohkeutta riittää. Äidillä täällä hieman hikikarpalot kimmeltävät otsalla, kun kauhulla ajattelen niitä Suomi-juttuja, joita meidän tarinaturska suoltaan suustaan illallisella. Toivottavasti nyt ei tule puhetta saunomisesta ja nakuna hangessa kierimisestä, en tiedä oikein intialaisten suhtautumista moisiin teemoihin.

Karmea uutispäivä

Tänään tuntui joka puolelta maailmaa tulevan huonoja uutisia. Vaikka Microsoftilta oli tiennyt odottaa jotakin tämän suuntaista, niin Oulun uutiset olivat kerta kaikkiaan masentavia. Valtava haaste monelle perheelle ja koko kaupungille. Ei mahda opetustoimenkaan kukkarot pursuta lähivuosina ylimääräistä valuuttaa, joten tiukkoja vuosia on koulumaailmassakin tiedossa. Pahalle tuntuu koko Oulun puolesta. Nämä maailmanlaajuisesti synkät uutiset eivät nyt tällä kertaa kosketa meidän perhettä, mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin ollaan itse liipasimella.

Myös lentoliikenteestä kuului synkkiä uutisia. Vähän ylimääräistä jännitystä tilanteeseen tuo se, että armas isi lähtee kohta lentelemään kotia kohti tuolta Aasian suunnalta. Kuopus jo tarkisti lentokonetyypin ja sen turvallisuustilastot ja ennusti niiden perusteella isille turvallista kotimatkaa.