Onkohan tällaista termiä oikeasti olemassa vai olenko minä epähuomiossa tullut lanseeranneeksi uuden käsitteen? Jos etäsurutyötä ei virallisesti ole olemassa, niin ei voi olla sille sääntöjäkään. Jos ei ole oikeaa ja perinteistä tapaa, niin eipä ole väärääkään. Tässä saa jotenkin harvinaisen vapaasti temmeltä surun tantereella. Kaikki jää vähän leijumaan ilmaan, kun elämää ei ole rytmittämässä perinteiset hautajaisvalmistelut. Arki jatkuu hämmästyttävän muuttumattomana ja välillä on helppo uskotella itselleen, että kaikki on vaan pahaa unta.
Olen saanut näistä surun sävyttämistä päivityksistä koskettavia viestejä. Tarinoiden kautta äidille tuntemattomat ihmiset ovat oppinee tietämään minkälaista ihmistä me suremme. Monet ovat osanneet löytää juuri oikeat sanat, jotka osuvat suoraan sydämeen. Useampi on kertonut soittaneensa omille vanhemmilleen Suomeen ja jakaneet heidän arkisia kuulumisia kanssani. Niin kuin eräässä viestissä sanottiin, että elämässä riittää kun on ihminen ihmiselle, niin ilossa kuin surussa. On tässä maailmassa niin paljon hienoja ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti