Takahuoneesta löytyi rauhallinen potilas, jolla henki kulki sangen mallikkaasti ja huumorikin kukki kauniisti. Rakkaani reipasta toimintaa ylistettiin vuolaasti ja pienen neuvottelun jälkeen sain luvan viedä hänet kotiin elpymään. Illalla vointi tosin huononi ja jouduimme käymään päivystyksessä ottamassa vauhtia. Siinäpä taas Volvon renkaat vinkuivat, kun vietyäni potilaan sairaalaan, tein pikaisia liikkuja hakemaan yhtä koulusta ja toista kotoa tekemään odotushuoneeseen läksyjä ja syömään eväitä ennen kuin matka jatkui jäähallille. Siinä ohessa ruokin myös potilaan jääkiekkoilijan muonien jämillä.
Illalla sitten istahdin kotisoffalle ja huokaisin. Potilas oli päässyt kotiin hyvässä kunnossa ja kukaan muukaan ei ollut jäänyt taipaleelle. Kyllä sitä ihminen vaan pysty nostattamaan hetkessä kierrokset ihan käsittämättömän korkealle ja jonglööraamaan yhtä jos toistakin hommaa. Täytyy myöntää, että meidän mussukat venyy kyllä hienosti hätätilanteissa ja hoitavat oman osuutensa nopeasti ja mukisematta.. Kirsikkana kakun päälle sain seuraavana päivänä puhelun paloaseman sediltä, jotka halusivat vielä tarkistaa potilaan voinnin. He olivat kuulema olleet valtavan vaikuttuneita armaani ripeästä toiminnasta ja halusivat vielä välittää kehut hänelle. Kovin kaunis ele, joka lämmitti sekä potilaan että äidin mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti