Reilu vuosi sitten Volvo alkoi venkuilemaan oudosti, eikä aina suostunut käynnistymään. Huollossa vika paikallistettiin minun käyttämään auton avaimeen, jossa turvatarkastussignaali jostakin syystä pätkii ja laittaa satunnaisesti käynnistykseneston päälle. Avain kätkettiin käsilaukkuni sivutaskun uumeniin ja ryhdyin käyttämään toista avainta. Tajusin siinä töröttäessäni keskellä koulun pihaa, että avaimet olivat vahingossa päässeet vaihtumaan ja olimme täysin avaintenhengettären armoilla. Lämmintä oli rapiat 30 astetta ja aurinkoon parkkeeratusta autossa tarkeni oikein hyvin. Ritari tuli tunnin kuluttua pelastamaan ja survouduimme Poschun kyytiin kiitollisina.
Kotiin päästyämme käynnistimme toimivan avaimen suuretsinnät. Koko talo myllerrettiin läpikotaisin ja tunnin välein ajoimme koululle yrittämään, josko Volvo suostuisi käynnistymään. Pimeyden laskeuduttua heitimme viimeisen epätoivoisen kuutamokeikan ja aivan yllättäen moottori hyrähti käyntiin, niin kuin ei olisi ikinä käynnistysongelmista kuullutkaan. Hurjan helpotuksen vallassa siirsimme auton kotipihaan ja jatkoimme avaimen metsästystä.
Seuraavana aamuna lähdin kotoa hipsutteleman lenkille kohti Villa Montalvoa. Tarkkasilmäinen seuralaiseni huomasi parinsadan metrin päästä kotiamme tien vieressä varsin kolhiintuneen autonavaimen. Siinähän se Volvon avain köllötteli kaikessa rauhassa täysin tietämättömänä hurjista etsinnöistä. Ällistyttävinä oli se, että vaikka sillä ei saa kaukosäätimellä enää ovia avattua, niin sepä käynnistää auton pomminvarmasti. Nyt hiipii mieleen sanonta ei kahta ilman kolmatta. Mikähän seikkailu odottaa minua tälle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti