Täällä kävi tänään kisakatsomo kuumana. Minun täytyy tunnustaa, että hiivin jo aamuyöllä katsomomaan salaa pariviestin karsinnat TV-kaistalta ja yritin sitten vielä muutaman tunnin torkkua kisafiiliksissä. Aamulla väittelin aktiivisesti kaikkia tiedotuskanavia, kunnes sain kaikki aamutouhut tohistua ja pääsin kaikessa rauhassa keskittymään penkkiurheiluun.Voi kamala sitä piinaavaa jännitystä, minulla ei kertakaikkiaan riitä hermot seuraamaan tuollaisia jännitysnäytelmiä. Korpit oli tippua puista, kun minä kiljuin ja mekastin telkkarin ääressä ja kannustin vimmatusti suomalaisia sankareita. Liekö tämä hurmoksellinen penkkiurheilu yksi niistä suomalaiskansallista ominaispiirteistä, jotka tekevät meistä suomalaisista niin ainutlaatuisen erityisiä. Sitä perinnettä haluan kuitenkin siirtää lapsilleni eteenpäin, ja niinpä kokosin joukkioni kunniakkaaseen riviin kuuntelemaan selkä suorana Porilaisten marssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti