Ihailtavaa ihailua

 

Love it, love it, love it!!!!! Näillä sanoilla ja isoon ääneen minua lähestyi ihan tuikituntematon naisihminen kuopuksen koulun pihalla. Rouvalla oli aurinkolasit silmillä vaikka päivä oli poikkeuksellisesti pilvinen, joten kurkin varmuuden vuoksi olan yli, jos ihailun kohteena olisi joku muu. Kuopuskin katseli hämillään kädessään olevaa pähkinäpussia, että josko se olisi laukaissut moisen ihailun tulvan.

Sitten se rouva pysähtyi suoraan eteeni ja hihkaisi viimeisen kerran, että onpas ihana asukokonaisuus. Minä sain kakisteltua kiitokset ja liukenin mahdollisimman nopeasti takavasempaan. Hienoisesta hämmennyksestä huolimatta kohtaamisesta jäi hyvä maku suuhun. Tässä on kyllä Suomi-tytöllä mallioppimisen paikka: jos on jotakin positiivista sanottavaa toisesta, jopa ihan vieraasta ihmisestä, niin sen voi ihan reippaasti kajauttaa ilmoille.

Ja että mitäkö eleganttia olin pukenut kyseisenä päivänä lapsenhakureissulle ylleni? Musta pusero, mustat pitkät saappaat, tummanharmaa halihuivi ja kierrätyskassista viime hetkellä pelastetut oranssit farkut, jotka saavat kinttuni näyttämään epäilyttävästi nakkimakkaroilta. Mutta kiva kun kelpasi kanssakulkijalle!