Kollini kulkee siis pyörällä parin kilometrin koulumatkan ja reittiin kuuluu vain yksi tienylitys, tosin ilman liikennevaloja. Suojatie kulkee nelikaistaisen tien yli, nopeusrajoitus on periaattessa noin 50 km/h paitsi koululaisten liikkeellä ollessa se tippuu lukemiin 35 km/h. Tänään iltapäivällä autoilija oli kohteliaasti pysähtynyt risteyksen toiselle puolelle ja viittonut koulupoikaani jatkamaan tien yli. Viereiseltä kaistalta oli kuitenkin hurahtanut auto vauhdilla kohti armastani ja osunut pyörän eturenkaaseen.
Rakkaani selvisi törmäyksestä ihan säikähdyksellä, hän ei edes kaatunut. Pyörä kärsi vähäisiä kolhuja, mutta oli vielä ajokunnossa. Parasta tilanteessa oli se, että kolarin aiheuttanut autoilija sekä useampi silminnäkijä olivat pysähtyneet ja jääneet selvittämään tilannetta. Armaani oli saanut autoilijalta nimen ja yhteystiedot ja laitoimmekin sankarin kotiin saavuttua kolaroijalle tiedon, että kaikki hyvin.
Uskomatonta! Onneksi otto-pojalla onni matkassa ja säikähdyksellä selvinnyt. Mekin jossain vaiheessa mietimme koululaisten pyöräilyä 3,8 km, mutta täkäläinen liikenne aivan mielipuolista ja koko kaupungissa vain muutama pakistanilainen pyöräilijä, joten uskoin viisaamman neuvoa ja luovuimme koko ajatuksesta.
VastaaPoista