Tuleva avantouimari?

Aamulla havahduin outoon luontoääneen, nimittäin sateen ropinaan. Koko päivän ajan tuli vettä taivaalta enemmän tai vähemmän. Tällä kertaa kävin aivan pätevänä hakemassa lapseni koulusta ja osasin sujuvasti lähestyä radiopuhelinrouvia ja tilata lapseni ulos koulurakennuksesta. Muksuni ei tietenkään halunnut suojaan sateenvarjon alle, vaan nautiskeli täysillä sadepisaroista.

 

Oli ihan pakko naureskella partaani, kun ajattelin tätä täkäläistä tapaa suojella lapsia kuin sokeripalasia. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua kastua ja saattaahan siinä joku vaikka kylmettyä tai vilustua. Minä vaan jotenkin aavistin, mitä tapahtuu kun pääsemme kotiin. Eihän siinä kauaa mennyt, kun herrasmies huristi kaatosateessa potkulaudalla pitkin pihaa, kävi pomppimassa kunnon ulkolämpimän trampalla ja pulahti sen jälkeen vilvoittavaan uima-altaaseen. On se vaan ilon päivä tällainen sadepäivä!