Pakko tunnustaa, minä olen ilmeisesti juokseva puolimaratonin ensi sunnuntaina. Olen kyllä juoksennellut uutterasti pitkin vuotta reippaitten Suomi-rouvien kantapäillä ilman sen selvempää tavoitetta. Juoksukaverini olivat jo alkukesästä ilmoittautuneet Big Surin puolimaratonille, mutta minä lykkäisi asiaa kesän kestoköhän vuoksi. Yritin jossakin vaiheessa syksyä ihan vakavissani ilmoittautua, mutta osallistujamäärä oli tullut jo täyteen. Kunnon elämäntapaintiaanin tavoin ajattelin, että näin oli asioiden tarkoitus mennä.
Viime tiistaina sain sitten yllättäen sähköpostitse osallistumisvahvistuksen. Armas ritarini oli katsonut parhaaksi puuttua peliin ja oli ilmoittanut minut hyväntekeväisyyshinnalla mukaan. Aikaa oli siis rapiat 10 päivää valmistautua koitokseen. Juoksukuntoa ei siinä ajassa ehdi enää juurikaan kohentamaan, joten ajattelin panostaa vaikka tankkaukseen ja ruveta syömään hulluna kaikkia vitamiineja ja hivenaineita. Tavoitteena on pysyä sunnuntaihin asti terveenä ja olla telomatta itseäni.
Good luck! Eikö se sanonta mene jotenkin niin, että ei se matka tapa, mutta vauhti...
VastaaPoistaOnneksi teillä jo keli hieman viileämpi.