Emme sitten turhaa tuhlanneet aikaa nukkumiseen, varsinkaan kun karvavekkari Rosita hälyyteli pitkin yötä havaitessaan epäilyttävää toimintaa ja selittämättömiä ääniä. Aamiaisen jälkeen sullouduimme autoon ja lähdimme taittamaan reilun neljän tunnin ajomatkaa Grand Canyonille. Laitan ensi viikolla paikasta enemmän faktatietoa, kunhan minulle sattuu tylsä kotipäivä.Ihan alkumatkasta pääsimme ihailemaan valtavaa Hoover Dam-patoa, joka on rakennettu Colorado-jokeen blokkaamaan vesimassoja Lake Meadin erämaatekojärveen. Matka jatkui ihailemalla auton ikkunasta avautuvia erivärisiä ja kovin ihmeellisiä kalliomuodostelmia ja kiviröykkiöitä. Ihmispolo ei pysty ymmärtämään, mitkä voimat ja mullistukset ovat saaneet moisia luonnonasetelmia aikaiseksi.
Grand Canyon on yksi niistä luonnonnähtävyyksistä, joita olen aina halunnut livenä kokea paikan päällä. Jos Las Vegas on ihmisen ja rahan luomuksista siellä kärkipäässä, niin sitä on Grand Canyon luonnon ihmeissä. Syvä huokaus ja sanaton ihailu. Kyllä kuulkaa ihminen on mitättömän pieni ja maallinen vaellus käsittämättömän lyhyt pikapyrähdys näitten kivenjärkäleitten elontaipaleeseen verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti