Meidän nuorempi metsänvartija on nyt kurssinsa suorittanut, saanut todistuksensa ja sheriffintähtensä. Melkoisen napakka perehdytys oli kyseessä, neljä parin tunnin pompsia ja sitten oli pätevyys saavutettu. Kaikki kurssin menestyksekkäästi suorittaneet pääsivät parin päivän leirille San Josen vuoristoon. Ei näitä maisemia voi kylliksi ylistää, luonnontaidetta kauneimmillaan.
Meidän partiolainen pakkasi eilen innoissaan rinkkansa ja lähti hyvin varustettuna leireilemään. Reissu oli mennyt mukavasti, mutta oli kuulema ollut aika kesyä puuhaa verrattuna Suomen partioleireihin. Teltta oli ollut aivan liian helppo pystyttää, eikä leirillä ollut päässyt oikein käyttämään erätaitojaan. Ruuaksikin oli ollut hamppareita ja hodareita, eikä mitään kunnon ruokaa niinkuin Suomessa. Koomisista oli se, että lasten erävarusteet kuljetettiin leirin päätteeksi muutaman sadan metrin matka parkkipaikalle autolla. Meidän sissi kun on tottunut Suomen metsissä roudaamaan omaa rinkkaansa kilometritolkulla niin paisteella kuin pakkasella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti