Kyseenalainen kunnia

 

Enpäs ole ennen saanut näin valtavasti myönteistä palautetta ulkonäöstäni, kyllä näillä kehuilla pitkälle pötkii. Olen tässä suosioni huipulla yrittänyt miettiä, mikä siinä Halloween-asussani oikein vetosi ihmisiin. Trick-and-treat -reissulla tuli vastaan jos jonkinlaista upeaa ja mielikuvitusrikasta rooliasua. Kaikki ei ollenkaan olleet pelottavia ja monissa perheissä myös vanhemmat olivat täysillä juonessa mukana.

Minä kuljin lapsilauman perässä kurpitsakoirani, rakkaan gorillani ja hyvän ystäväni Maija Poppasen kanssa. Viihdyin vetimissäni vallan mainiosti, ne oli oikein mukavat ja lämpimät. Kannoin muotoni ilolla ja ylpeydellä, oikeastaan välillä unohdin koko asusteen, kun oli niin paljon muuta ihmeteltävää. Huomasin useamman vastaantulijan jäävän tuijottamaan minua, osa tarttui hihasta kiinni ja jotkut pysähtyivät juttelemaan. Minulle kerrottiin monenlaista tarinaa ja juttua jostakin henkilöstä, jota muistutin. Kaiken kaikkiaan oikein sympaattisia ja aitoja kohtaamisia, meikäläisen pirttihirmu suorastaan sulatti amerikkalaisten sydämet.