Tänään pääsimme varsinaiseen tulikokeeseen, jossa testattiin amerikkalaistumisemme aste. Meidät oli kutsuttu mukaan naapuruston korttelijuhliin ja luvassa oli runsaasti small talkia ja hammashymyjä uppo-outojen ihmisten seurassa. Emme tunteneet millään tavalla illan isäntäväkeä, koiran olimme kertaalleen tavanneet. Sinne vaan rohkeasti sekaan alkupalat kainalossa ja nimilaput rintaan. Puitteet oli aivan hulppeat, mutta jotenkin sitä on tottunut äveriäisiin naapureihin, ettei enää ökytaloja kavahda.
Osallistujien keski-ikä oli korkeahko ja se sopi meille mainiosti. Vanhempien ihmisten jututtaminen on aina varsin antoisaa ja niin oli nytkin. Naapurustosta löytyy mahdottoman kiinnostavia ja aitoja ihmisiä, joiden tarinoita ja turinoita oli mukava kuunnella. Juttu kyllä luisti meilläkin vauhdikkaasti ja hymykin tuli aivan sydämestä. Ainoa ongelma on naapureiden nimien muistaminen, minun mielestä kaikki tapaamani miehet olivat Bobeja, mikä lienee tilastotieteellinen mahdottomuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti