
Heti kun lapset pääsivät autosta ulos, niin suuntana oli järven ranta. Kiire loppui siihen ja me aikuiset istahdimme kivelle katselemaan, kun lapset viskelivät leipiä ja etsivät sopivia kiviä. On se kyllä jännä, miten kenelläkään muulla rannalla kulkijalle ei tullut samaa mielitekoa, mikä lie suomalaislapsiin sisäänrakennettu systeemi tämäkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti