Oveen koputettiin ja sisälle asteli mitä iloisimman ja ystävällisimmän näköinen naislääkäri. Ensimmäisinä sanoina hän hihkaisi, että täälläkö se on se kuukauden lääkäri! Eipä ole vähään aikaan päässä sutannut samalla tavalla tyhjää, en sitten kerta kaikkiaan saanut tohtorin ajatuksenjuoksusta kiinni. Suu leveässä hymyssä tohtorinna kertoi, että lähetteen tehnyt lääkäri oli ollut hyvin vaikuttunut meikäläisen nasevasta diagnosoinnista ja maininnut siitä erikseen papereissaan.
Mitäpä siinä sitten kun nolona mumisemaan, että tämä ei ole ensimmäinen eikä luultavasti viimeinen murtunut ranne meidän perheessä ja kummasti sitä kokemusta karttuu ja Siperia opettaa. Tämmöiseen näsäviisaaseen kotitohtoriin voi suhtautua joko suurella ärtymyksellä tai lempeällä myhäilyllä. Tämä tohtori mielistyi meihin niin, että halusi välttämättä hoitaa kipsinpoiston itse ja lähetti vielä työpäivän päätteksi sähköpostitse kiitokset mukavasta kohtaamisesta.
Tarkistin lääkärin tiedot jälkikäteen ja kyseessä ei ole mikään turha täti. Hän on mm. useamman vuoden tutkinut NASAlla luiden demineraalisaatiota avaruuslennoilla ja toiminut lääkärinä tutkimusaluksella seilaten sekä Antarktiksen että pohjoisten napa-alueiden seutuvilla. Kaikista ihailtavinta on kuitenkin se taito, jolla hän kohtasi ihmisen ihmisenä. Tämä se on elämän sokeri ja suola, tuntea suurta sympatiaa ja yhteenkuuluvuutta satunnaisen kanssankulkijan kohdatessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti