25. lokakuuta 2013

Varaslähtö

No nyt se repesi, en pystynyt enää pidättämään itseäni. Olen sortunut soittamaan ja laulamaan joululauluja lokakuussa, enkä vaan salaa itsekseni vaan koko köörin kera. Aloitin päivällä ihan harmittomasta pikku luikauksesta, kun esittelin ystävälleni erästä uudempaa joululaulua ja erehdyin soittamaan sen pianolla. Illalla nuottikirja oli mukavasti auki samasta kohtaa ja huokaisin hetkeksi pianotuolille ja sitten se vaan repesi.

Eipä aikaakaan kun lapset kilvan esittivät toivelaulujaan ja minä taoin menemään sormenpäät rullalla. Intoa oli enemmän kuin taitoa, viime vuonna piti pärjätä joulunalusaika Jouluradion voimin, kun piano seilasi kontissa valtameren aalloilla. On se vaan kyllä puhdasta magiikkaa tuo joululaulujen taika. Rositakin hakeutui lauluporukkaan mukaan ja yritti lepuuttaa päätään pedaalijalkani päällä. Tajuhan siinä koiralla jossakin vaiheessa meni kun minä rupesin vielä säestyksen päälle laulamaan alttostemmaa lasten kanssa kilpaa. Mahtoi pihan puput ja pikkulinnut olla ihmeissään, liekö ovat ennen kuulleet moista musisointia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti