Eilen saimme aamiaisen jälkeen loistoidean lähteä ruskaretkelle Lake Tahoelle. Meillä oli ensiluokkaiset koiranhoitajat Suomesta asti koirulia viihdyttämässä ja hoivaamassa, joten pääsimme reissuun ilman karvaturria, mikä osaltaan kovastikin helpotti majoituksen löytämistä. Halusimme vain pikaisesti päästä nuuskimaan havumetsän tuoksua ja syksyn raikkautta ja lepuuttaa silmiä ruskan väreissä.
Mitä lähemmäksi pääsimme Lake Tahoeta, niin sitä enemmän minua alkoi hyräilyttää. Jossakin vaiheessa en saanut enää pidettyä suutani kiinni, ja mitäpäs sieltä muuta tuli ihmisten ilmoille kuin joululauluja. Mikä lie sai minut aivan joulufiiliksiin, riittikö siihen pelkät havupuut ja raikas ilma, tiedä häntä. Silmät ja sielu joka tapauksessa lepäsivät maisemissa ja kovasti tuli takapenkiltäkin Suomi-juttua ja mukavia mummumuisteloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti