Tämä kuva esittää pesukarhua ennen ja jälkeen Rositan käsittelyä. Jonniin verran on tuo oikeanpuoleinen otus päässyt reissussa rähjääntymään. Meidän karvaturrilla on yllättävän terävät hampaat ja loputtoman leikkisä mieli. Rosita on kovin tarkka omista leluistaan ja tietää hyvin mitä pehmolelua saa retuuttaa ja mitä ei. Tämä ei ollut sisäsyntyinen ominaisuus, vaan se on opittu yrityksen ja erehdyksen kautta. Aikojen alussa muutamalta unikaverilta katosi oudosti silmät tai nenä, huomaavaisesti ei kuitenkaan molempia samalta yksilöltä.
Rosien leikkisyys on huipussaan illan tunteina, kun on saanut levättyä päivän ja kerättyään energiaa illan rientoihin. Koiraneiti valitsee satunnaisen uhrin, jonka jalkoihin se sitten istahtaa kuolainen lelu hampaissaan ja ottaa tiukan katsekontaktin. Sitten alkaa kissamainen mouruaminen, öninä ja ulvahtelu. Sitä jatkuu kunnes vastapuoli luovuttaa ja ryhtyy vetohommiin tai sitten saa vieritettyä homman pahaa-aavistamattomalle lähimmäiselle.
Ihanaa energisyyttä haukkuneidiltä :)
VastaaPoistaMeillä ollut sama systeemi. Siivouspäivänä lelut yritetään kasata koriin ja vuhve kantaa niitä samalla intensiteetillä toiseen suuntaan.
Ellin emo suuttunut kasvattajaemon luona siitä, kun toinen koira tuhonnut hänen henkilökohtaisen lelun.