Taidedosentti tositoimissa

Tänään pääsin pitkästä aikaa ottamaan reaalikosketusta kouluelämään. Olin aputyttönä kuvistunnilla työstämässä islamilaista tähtiprojektia, jossa minun erittäin piilevät taiteelliset kykyni pääsevät oikeuksiinsa. Luoja kiitos tässä ryhmässä opettaja halusi vetää tunnin omalla tavallaan ja taidedosentit jalkautuivat oppilaiden pariin neuvomaan käytännön toteutuksessa. Tunti meni oikein sutjakasti ja tuotoksensa syntyi upeita taideteoksia. Minä olin aivan onnessani, kun pääsin puuhastelemaan oppilaiden pariin, vaikka tuskin minusta mitään käytännön hyötyä oli taiteilussa kenellekään.

Päivän suurin anti oli Opettaja isolla O:lla -armoitettu ja kokenut kehäkettu, jolla oli oppilaat täysin hyppysissään. Hymy huulillaan ja pilke silmäkulmassa täti pyöritti oppilaslaumaa niin kuin halusi ja sai jokaisen kuuntelemaan ja seuraamaan tarkkaavaisesti. Tunnelma luokassa oli lupsakka, ääntä ei tarvinnut korottaa vaan kaikki tiesivät pelisäännöt.

Luokan säännöt olivat selvästi esillä, mutta ne oli esitetty varsin humoristisesti. Esimerkiksi vesipisteellä oli lappu, että yksi henkilö kerrallaan juomassa, emme halua muodostaa seepralaumoja, sillä leijonat saattavat hyökätä. Opettajanpöydän edessä oli kyltti: Tunkeilijat syödään. Mikä oli kaikista uskomattominta on se, että ryhmissä oli pöydillä opettajan tuomia pehmoeläimiä, joita sai vapaasti hoitaa. Melkoinen velho täytyy opettajan olla, jos saa luokkaan luotua niin turvallisen ilmapiirin, että 7.-luokkalaiset pojat uskaltavat työskentelyn lomassa halailla nallekarhuja, vaikka luokassa on paikalla vanhempia.