Sunnuntain korttelijuhlissa näin ensi kertaa livenä kurttukammoisen iättömän amerikkalaisrouvan. En meinannut saada silmiä irti posliinihampaista, botoxhuulista ja pöhöttyneistä poskipäistä. Jännän muovisen näköinen naama, tuntui että silmät oli ainoat, joissa oli jotakuinkin normaali ilme. Epätodellisen rypyttömät ja virheettömät kasvot, jotka heti ensi silmäyksellä paljastuivat kirurgin korjailemaksi. Minun oli aivan hankala keskittyä juttelemaan hänen kanssaan järkeviä, kun minua niin kiinnosti rouvan ilmeet ja kasvolihasten toiminta noin yleensä.Jäin sitten miettimään, että mikä saa ihmisen oikeasti muokkaamaan ulkonäköään noin radikaalisti. Voihan se olla vaikka lähimmäisenrakkautta, kun haluaa tehdä itsensä läheisilleen mahdollisimman mukavaksi katsella. Meikäläinen ei ainakaan ehdi itseäni niin usein päivän aikana peilistä ihailemaan, että olisin sen vuoksi valmis naamariani operoimaan. Kyllä minun silmissä rypyt kertovat eletystä elämästä, koetuista kohtaloista ja kertyneestä viisaudesta. Kurttujen aatelia on naururypyt, jotka kruunaavat iloisen ihmisen olemuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti