Verokarhujuttuja

Täällä päin maailmaa saa alaikäisistä lapsista vielä verohuojennusta. Tähän asti on riittänyt, että ilmoittaa lasten lukumäärän veroviranomaisille ilman mitään erityistä todistelua. Jotkut neropatit ovat hoksanneet systeemissä helpon porsaanreiän ja lisänneet ruokakuntaan muutaman ylimääräisen suun. Tarina kertoo, että jossakin muussa osavaltiossa väkiluku oli laskenut tuntuvasti, kun lapset ja heidän syntymätodistuksensa piti raahata verotoimistoon livenä paikalle ja hankkia heille virallinen veronumero.

Tämä sama käytäntö on otettu käyttöön Kaliforniassa. Näin maalaisjärjellä ajateltuna se tietää aikamoisia jonoja veroviraston luukulle. Täkäläisiin virastoihin jonottaminen on taiteenlaji sinänsä. Suosituimpiin puljuihin on jo ennen virallista aukaisuaikaa pitkä jono, johon ammattilaiset on ottaneet retkituolin ja Starbucksin kahvin mukaan. Sitten verrytellään aluksi jonottamalla reipas tunti jonotusnumeroa, jonka jälkeen pääsee odottelemaan kaikessa rauhassa omaa vuoroaan palvelutiskille, josta voi päästä hyvällä lykyllä jonottamaan seuraavaan kohteeseen. Täällä on vaan niin turkasen paljon tätä populaatiota, että suomalaisen on sitä välillä hankala hahmottaa.