Paikallispesistä

Meidän kotikaupunkimme opinahjovalikoimaan kuuluu myös paikallinen yliopisto ja sattumoisin se sijaitsee kaikista lähimpänä meidän kotia vain reilun mailin päässä. Tiedekuntia tuntuu löytyvän joka lähtöön päätellen sisäänajoväylien nimikylteistä. Lähimpänä meitä on liikuntatieteet, jonka kattaukseen kuuluu yksilölajien ohella monenlaista joukkueurheilua vesipoolosta meikäläisten jalkapalloon. Joukkoon mahtuu toki täkäläiset klassikkolajit amerikkalainen jalkapallo ja baseball.

Meillä on tällä hetkellä ihan Suomesta asti ikioma  ja -ihana urheiluvalmentaja kyläilemässä ja urheiluhullun seuraneitimme innostamana lähdimme tänään seuraamaan paikallista pesisottelua. Oikein tehokasta aivojumppaa yrittää saada pelin säännöistä kiinni tarkkailemalla menoa kentällä ja vertailemalla sitä suomalaiseen lajitoveriin. Silmiinpistävää on se, että kenttä on eri mallinen ja näytti aika pienelle. Keskellä etukenttää on keko, jonka päältä syöttäjä tykittää taidokkaan kipristelyn ja kiemurtelun saattamana luodinnopeita heittoja kohti siepparia. Mailat on yllättävän lyhyitä töpöjä, mutta niissä on metallikuori, josta lähtee jännän terävä kilahdus, kun pallo osuu. Muutoin peli noudatti aika paljon suomalaista sukulaistaan.