Kettuemona

Vähänkö tämä kettuemo on tyytyväinen oveluuteensa. Tarzan ilmoitti viikko sitten, että nyt on käsi parantunut ja kipsin saa ottaa pois. Vaaditut kolme viikkoa tuli täyteen tämän viikon torstaina, mutta kipsin poistoon oli varattu aika vasta ensi maanantaille. Minäpä sitten hyvänä äitinä soittelin alkuviikosta ortopedille ja yritin siirtää aikaa loppuviikkoon. Me emme vastaanottovirkailijan kanssa mitenkään löytäneet yhteistä säveltä. Minun olisi hänen mielestä pitänyt anoa lääkärin suostumusta ottaa kipsi pois ennen aikojaan, ja minä koitin useammalla eri tavalla selittää, että lääkärin määräämät kolme viikkoa tulee joka tapauksessa täyteen, eikä tässä olla mitään lääkärin kanssa sovittua muuttamassa.

Ei siinä muu auttanut kun perääntyä hiomaan uutta strategiaa. Eilen sain sitten kuningasajatuksen  ja annoin lapselleni armeliaasti luvan mennä uimaan tuplapussi teipattuna kipsin päälle. Aivan yllättäen pussi petti ja kipsi kastui. Minä kipitin välittömästi puhelimeen ja kerroin huonot uutiset ortopedin vastaanotolle. Minua kehotettiin yrittämään kuivata kipsi föönillä, mutta en lämmennyt ajatukselle. Maalailin puhelimessa kauhukuvia siitä, että käsi ehtii maanantaihin mennessä mädäntyä märän kipsin sisällä ja sen varjolla sain ylipuhuttua peruutusajan tälle päivälle. Kipsin sisältä kuoriutui hieman kalpea mutta sangen toimintakykyinen käsi, joka vietiin heti illalla vauhdikkaalle kuutamouinnille yksityisvalmentajan johdolla.