Roope Ankan askareissa

Yleiskunto sairastuvalla alkaa olla niin hyvä, että täytyy ryhtyä järjestämään viihdytystä. Roope Ankan taskukirjan inspiroimana päätimme ryhtyä laskemaan hiluja. Minä olen ennemminkin muovirahan ystävä, mutta muutama pennonen on kuitenkin kukkaron pohjalle kertynyt. Täällä on suorastaan vaarana hukkua kolikoihin, jos haluaa hoitaa maksut käteisellä. Hintalapun osoittaman summan päälle pläjäytetään täällä meidän seudulla 8,625% liikevaihtovero. Lopullisen summan saa toki laskimella nopeasti selville, mutta seuraava haaste vaanii jo nurkan takana.

Ei ole mikään helppo savotta tunnistaa paikallisia pennosia, ellei ole tutustunut niihin etukäteen. Kolikoihin ei ole nimittäin merkitty senttimäärää numeroilla, vaan pitää tietää paljonko on dime (10c), quarter (25c) jne. Teksti ei ole turhan isoa pienissä kolikoissa, joten ikänäöstä kärsiville voi olla teleskooppikädellä käyttöä. Rahasäiliöstämme löytyi seuraavat kolikot, jotka on järjestetty suurimmasta pienimpään: dollari, varttidollari, kymmensenttinen, viisisenttinen ja itse sentin kolikko. Olisivat ryökäleet edes koon suhteen jotenkin loogisia, mutta ei.

Setelitukustamme on sataset ja viisikymppiset päässeet loppumaan, samoin kahden taalan seteli loistaa poissaolollaan. Luojan kiitos paperirahaan on selvästi merkitty summa numeroilla, eikä ihmispolon tarvitse presidentin naamankuvan perusteella arpoa rahan arvoa.