Hurraa, hurraa, hurraa!

Kolminkertainen hurraahuuto minulle, läpäisin tänään ajokokeen eli täkäläisittäin "ratin takana kokeen"! Tähän on nyt pakko siteerata arvostettua kollegaani, kuuluisaa verbaaliakrobaatia, ja todeta oululaisittain, että "ite on itteeni kiittäny ja aina on kiitosta riittäny". Hirrrrveen tyytyväinen olen itseeni ja suoritukseeni, enkä näe suurta vaivaa sen kätkemiseksi.

Olosuhteet oli varsin rankat, lämmintä oli 32 astetta varjossa ja jouduin odottamaan vuoroani puoli tuntia suorassa auringonporotuksessa pysäköidyssä autossa ilman ilmastointia. Siinä sitten yritin urheasti taistella lämpöhalvausta, auringonpistosta, nestehukkaa ja mahdollisia mustan autonistuimen aiheuttamia palovammoja vastaan. Läähätin pää ulkona ikkunasta ja kippasin vettä kitusiini tasaista tahtia. Kädet oli hiestä niin tahmeat, että hyvä jos niitä sai ratista irti. Turha jännitys suli siinä kuumuuden mukana, ja tunsin suurta helpotusta, kun ajokoe alkoi ja sain käynnistää auton ja laittaa ilmastoinnin päälle.

Niinpä sitten hurruuttelin seuraavan reilun varttitunnin ristiinrastiin ympäri Kissalaa (Los Gatosia). Onneksi lämpöhoito oli vetreyttänyt jäykät niskalihakseni ja onnistuin pyörittämään päätäni kuin sähkövatkainta. Välillä meinasi ihan itseäkin naurattaa, sen verran omituisennäköistä menoa se taatusti oli. Joka stop-risteyksessä maltoin kuuliaisesti laskea tuhanteenkolmeen ja muutenkin onnistuin käyttäytymään varsin hillitysti ja hallitusti. Hämäys onnistui täydellisesti ja sain vakuutettua testaajan ajotaidoistani ja vielä sievät kehut päälle.