Paikallisoppaana

Aivan pakko paukutella henkseleitä, minulta kysyttiin tänään tietä ja minä luultavasti osasin neuvoa reitin. Ajatella, että en enää koko ajan näytä toivottomalta pallohukalta ja jollakin tulee edes mieleen kysäistä minulta neuvoa. En edes ollut aivan kotikulmilla vaan reviirini rajamailla ja osasin jopa neuvoa reitin moottoritien kautta.


Olen todennut jo kauan sitten, että kannattaa iloita pienistä askelista ja saavutuksista. Kukapa muu se kissan hännän nostaa ellei itse. Se mikä jollekin on arkisen helppoa, voi vaatia toiselta itsensä ylittämistä. Sehän tässä uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumisessa on elämän sokeri ja suola, että arki ei helpolla muutu yksitoikkoiseksi. Kotirouvakin pysyy mukavan virkeänä, kun joutuu ylittämään pieniä ja suurempiakin esteitä, joita elämäpolulla eteen putkahtaa joskus aivan yllättäenkin. Ja voi sitä voittajafiilistä, kun niistä elävänä selvitään.