Jos talot on meidän kulmilla komeita kartanoita, niin eipä ole portitkaan turhan vaatimattomia. Porteista tuleekin mieleeni loru, jonka jo kauan sitten edesmennyt mummini, armoitettu kansankynttilä, opetti minulle ollessani pieni tytön tylleröinen.
Joka edessä ravaa, se portin avaa,
Joka perässä kulkee, se portin sulkee,
Keskellä on hyvä kulkee,
Ei tarvi avata eikä sulkee.
Tänään päätän näihin kuviin - nähin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti