Olihan se aivan tappavan tylsä paikka, kun ei tajua mistään mitään. Toki myönnän, että onni on olla insinöörin rouva, kun saa oikein urakalla rypeä ja revitellä uusavuttomuudellaan. Eksyin sitten kirjaosastolle ja sieltä löytyi vihdoinkin jotakin minulle sopivaa: tumpeloille tarkoitettuja oppaita aiheesta kuin aiheesta.
Hetkellisen virkistymisen jälkeen vaivuin taas syvään apatiaan ja jatkoin päämäärätöntä hortoilua. Onnekseni satuin löytämään ilmeisesti kaltaisilleni lähes aivokuolleille kotirouville tarkoitetun virkistyskeitaan, jossa oli muutama pehmeä tuoli ja kaksi isoa telkkaria, joista näkyi toisesta sielukkaita maisemia ja toisesta kiehtovia eläinkuvia. Taustalta kuului rauhoittavaa pimpelipom-musiikkia. Siinä sitten nuupotin, kunnes minut käytiin korjamassa pois.
Amerikassa todella osataan ottaa huomioon kaikki mahdollinen (ja mahdotonkin)!
VastaaPoistaLaittaisitko teidän skype-tietoja minulle spostiin, niin voidaan joskus soitella? Meidän keskimmäinen näki teidän nuorimmaisesta unta ja heräsi niin tyytyväisenä aamulla :)
Kovin olette tekin täällä mielessä! Löysimme viikonloppuna kaikki osat tietokoneeseeni, joten nyt saadaan Skypekin toimimaan.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista