Kotipäivä

Ensimmäinen aamu, kun ei ole kiire minnekään. Edessä oleva pitkä päivä suorastaan hirvittää - miten ihminen voi vaan olla möllötellä kotona koko päivän. Toki hommaa riittää yhä matkalaukkujen purkamisessa, se viimeinen kadonnut lammaskin on kuulema paikallistettu, mutta ei ole vielä ilmestynyt kotiovelle.

Soittelen muutamalle Suomi-rouvalle ja sovimme treffejä tälle viikolle. En oikein mitenkään osaa olla toimettomana, joten kampaan koirani paraatikuntoon.Sitten pakotan kaikki lapset hanhenmarssille ympäri naapurustoa. Sitä pitemmälle emme pääse, sillä elämäni on Amerikan mittapuussa hyvin rajoittunutta. Minulla ei ole autoa, ei paikallista kännykkää, ei luottokorttia, eikä edes sosiaaliturvatunnusta. Mutta minulla on perhe ja jääkaappi täynnä ruokaa, niillä selvitään huomiseen.