Juhlan tuntua

Olipas mukava herätä aamulla moniääniseen lauluun. Tänään minusta tuli taas yhden vuoden viisaampi ja sitä on syytä juhlia. Lapset oli taiteilleet jokainen hurmaavan oman näköisensä kortin ja lahjapakettejakin ilmestyi, yksi oli jopa kätkeytynyt lentorahtiin. Sain aamupäivällä vielä yllätyspuhelun sydänystävältä, joten juhlaonneni oli täydellinen. Päätin viettää prinsessapäivääni purkamalla muuttolaatikoita ja sainkin paljon aikaiseksi. Jännä vaan, että kaaos tuntuu olevan pysyvä olotila talossamme. Kun jostain päästä saa tavaroita paikoilleen, niin toisessa päässä taloa ne alkaa pursua.

Illalla oli aika suunnistaa ruokakauppaan hakemaan herkkuja seuraavan sankarin suurta päivää varten. Lentorahdin mukana tuli meidän kovasti kaipaamat ostoskassit, joilla hämmästytimme kassatätiä. Täällähän on tapana, että asiakkaan ei kassalla tarvi hoitaa muuta kuin maksaminen ja kassantäti itse tai joku pakkaaja hoitaa tavarat pusseihin. Joissakin kaupoissa muovipussit on tosi heppoisia ja niihin voi laittaa vain pari ostosta, joten meidän perheen muonat saattaa päätyä pariinkymmeneen muovipusiin, - aivan järkyttävää tuhlausta.Vuoden alusta osa kauppaketjuista lopetti ilmaisten muovipussien jakamisen, mikä on täällä aika radikaali veto.

Kassantäti katseli silmät pyöreinä, kun me tytöt kävimme asemiin kassahihnan päähän ja rupesimme kokemuksen tuomalla rutiinilla lappamaan tavaraa kasseihin. Täti hypähti hihnan takaa tarkistamaan meidän pakkaustekniikkaa ja korjaili vähän kassien sijoittelua ostoskärryihin. Lopuksi hän vuolaasti kiitteli meitä avusta ja kysyi vielä, että tarvisimmeko apua matkalla autolle.