Toinen peräkkäinen juhlapäivä valkeni pilvisenä. Allassetä tuli viikottaiselle käynnilleen heti aamusta ja kertoi, että on myrskyä luvassa. Minä en ehdi katsomaan telkkaria ollenkaan ja radioakin kuuntelen vain autossa tai lenkillä, joten säätiedotukset on hieman hämärän peitossa. Setää vähän huvitti, kun varovasti kyselin, kuinka varautua tulevaan myrskyyn. Minun mielessäni kummitteli Saksan aikojen Unwetterwarnungit (sanatarkka suomennos: epäsäävaroitus), jolloin naapurit tuli ilmoittelemaan, että nyt autot raekuuroilta turvaan autotalliin ja kaikki lentoon lähtevä pihalta sisätiloihin. Täkäläinen myrsky sisältää hieman tuulta ja sateen ripsuttelua, mikä täkäläisittäin on jo jonkilainen ääriolosuhde. Nuorimmainen oli koulupäiväin jälkeen kovin pettynyt, kun välitunti oli peruttu sateen vuoksi, kaikkien piti jäädä sisälle.
Päivällä kieltämättä tuli muutama tippa vettä ja tuulikin sen verran, että Rosien turkki hulmusi iloisesti tuulessa. Tämä hilpeä kävynjyrsintätuokio sai kuitenkin vähän keljun lopun, sillä heti sisälle päästyään hauvaneitimme alkoi kakoa oudosti vaalean kokolattimaton päällä. Kolme lapseni treenaamat oksennusvahinkojenminimointirefleksini toimivat melkein riittävän nopeasti ja sain heivattua koiran salamannopeasti takaoven eteen, jossa oli läjä tyhjiä muuttolaatikoita, mutta siihen se sitten osui. Olen kieltämättä itsekin kurkkua myöten täynnä muuttolaatikoita, mutta olen vielä saanut pidäteltyä oksennuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti