Kummasti täälläkin kasvaa paperikekoja, jotka eivät odottamalla muuta kuin kasva korkeutta. Tänä iltana pidimme suuren paperisavotan ja kävimme kaikki muuton jälkeiset paperit läpi. Kuvassa on vain murto-osa haalimastamme kokoelmasta. Mielenkiintoista muuten, että edes perus paperikoko ei voi olla täällä Amerikassa sama kuin Euroopassa. Täällä ei tunneta A4:sta vaan käytetään letter-kokoa, joka on vähän matalampi ja leveämpi. Huomasin tämän tarkkana tyttönä, kun en saanut suomalaista A4-paperia mitenkään mahtumaan kuopuksen kotiläksykansioon. Ehdin muuten värkätä tuokion, ennen kuin uskoin asian.
Keräsin huomista varten ns. pyhiä papereita, joilla pystyn koulutoimistossa todistamaan asuinpaikkamme. Meidän koulupiirimme on varsin hyvämaineinen ja täällä ollaan tosi tarkkoja, että perheen koti on varmasti koulualueen rajojen sisäpuolella. Saimme alustavasti todistettua osoitteemme vuokratodistuksen avulla, mutta meidän pitää parin kuukauden sisällä toimittaa lisämateriaalia. Vakuudeksi kelpaa vaikka auton vakuutuspaperi tai meidän nimellä tähän osoitteeseen tullut kaasu-, vesi- tai kännykkälasku. Harvoin ollaan näin innolla odotettu laskujen kolahtavan postilaatikkoon.
Insinöörin rouvana sitä välillä ihmettelee kaikenlaista. Viimeksi tänä aamuna, kun puolisko kertoi näkemästään unesta, jossa oli meteoriitteja ja joku kvanttiaukko, joka toimi teleportaalina. Vaikka lukisin Kunnaksen avaruuskirjaa ennen nukahtamista, ei mun unissa ole noin tieteellistä sisältöä. Ihan vaan ihmissuhdesaippuaa ja kummallisia juonenkäänteitä :)
VastaaPoista