Taidedosentti

Mihinkä minä joudun vielä tämän impulsiivisuuteni kanssa? Olen mennyt ilmoittamaan itseni vapaaehtoiseksi vanhemman kollin luokkaan yläkouluun ja nyt kävi ilmi, että kyseessä on kuvisapuopettajan leiviskä. Aivan mahtavaa, on kyllä hankalaa kuvitella epäsopivampaa alaa minulle. Olen allerginen askartelulle ja taiteellinen lahjakkuutteni on rajoittunut raajarikkoihin tikku-ukkoihin.

Kävin tänään sitten ensimmäisessä taidedosenttikoulutuksessa ja olihan minulla pokassa pitelemistä, kun ajattelin itseäni työn tuoksinassa. Seiskaluokan aikana tehdään vain viisi kuvisprojektia: islamilainen tähtilaatta, afrikkalaiseen Adinkra-symboliikkaan liittyvä kankaanpainanta, japanilainen mustemaalaus, mesoamerikkalainen punontatyö ja renensanssiajan perspektiivipiirros.

Ajatelkaapa kaikki armaat kuvisopettajaystäväni, että täällä nämä uljaat taidedosenttivanhemmat valmistelevat kaikki materiaalit edellisenä päivänä valmiiksi ja lataavat kuvisvarastossa ne kärryyn ja lykkäävät kaiken valmiina luokkaan. Sitten joku urhea vetäisee kymmenen minuutin alustuksen aiheesta ja ryhdytään hommiin. Sama iskuryhmä siivoaa kaikki sotkut ja kärrää tavatat takaisin varastoon paikalleen. Opettajan rooli jäi minulle vähän epäselväksi, ilmeisesti hengailee jotenkin mukana. Vapaaehtoisia kehotetaan treenaamaan kotona, että ei sitten esiintymiskramppi iske yleisön edessä. Saa nähdä minkälainen riemu tästä vuoden mittaan repeää...