Minua on aina kiehtoneet mutkikkaat kapeat maantiet, joita kehystää epämääräinen puurivistö. Tämmöistä tietä tallustimme taas yhtenä iltana koiraa ulkoiluttaessa ja nappasin kuvan sen enempää ajattelematta tai zoomailematta. Illalla kun katselin päivän kuvasatoa, niin tämä otos pomppasi silmiini. Se muistuttaa hätkähdyttävästi meidän olohuoneen seinällä olevaa taulua. Vaikka maisemat ovat vaihdelleet kulloisenkin kodin ikkunasta, niin se sielunmaisema on kulkenut mukanamme maasta toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti