Minä kun luulin, että olisin jo voiton puolella koulunaloituksen suhteen, kun olin suorittanut sähköisen savotan. Tien varressa olevaan postilaatikkoon tunkee kuitenkin vielä kaikennäköistä lippua ja lappua kouluun liittyen. Sheriffille pitää taas piirtää kartat poikien koulumatkareiteistä ja antaa suostumus kulkea matka yksin. Löytyypä läjästä tiedote, jossa luetellaan kaikki koulun alueella käytettävät torjunta-aineet ja niiden ruiskutusperiaatteet. Neidille piti täyttää valokuvauslupa vuosikirjapotrettia varten ja siinä myös 10 taalan lisämaksulla mahdollisuus retusoida naaman pikku kirjavuuksia, luomenpoistoon eivät lupautuneet.
Loppupäivän vietin sitten allergiatietojen päivityksessä ja metsästin lapselleni lääkäriltä lupaa saada kantaa astmapiippua koulussa. Lisäksi piti saada todistus siitä, että lapseni on saanut virallisen koulutuksen käyttää piippua, jota on sutjakkaasti suhautellut jo vuosikausia kitusiinsa. Rokotuksistakin tuli sanomista, vaikka kaiken piti olla järjestyksessä. Mutta nyt ei pitäisi olla kellään nokan koputtamista.
Kyllä Suomen kouluihin meno ja lähtö on ongelmatonta, netissä ilmottaudutaan kerran, korkeintaan allergiat ilmoitetaan ja sitten vain käydään koulua ahkerasti vuodesta toiseen.
VastaaPoistaMekin olemme hankkineet luvan ja valtakirjan jos mihinkin asiaan, entiseltä rehtorilta lupa mm. siirtyä ulkomaille kouluun jne. Lisäksi me vanhemmat kirjoitimme luvan ja allekirjoitukset lippuseen, jossa emme haasta koulua oikeuteen, jos lapsi ei englannin kielisessä opetuksessa selviydykkään vuosiluokalta toiselle tukiopetuksesta toiselle. Sekin paperi piti olla jo hakuvaiheessa, yhteensä 11 erilaista dokumenttia pelkästään hakemiseen ja lisää varmaan pukkaa kunhan koulu alkaa.
Suomessa lasten suurin huoli on, kun kaikki ihmiset tuijottaa arkipäivä, että miksi nuo kaksi eivät ole koulussa. Päivällä vasta yhden jälkeen voi lähteä kaupunkiasioille tai uimaan, ettei vain joudu tuijotuksen kohteeksi. Aamulla siis mamma's school at home.