Pudotus maan pinnalle

On kuulkaa rankkaa tämä koulun aloitus ihan huoltojoukkojenkin puolella. Olen pitkin päivää kuskannut lapsia ja eväitä ympäri kylän raittia. Meninpä jossakin reippauspuuskassa ilmoittamaan itseni avustajaksi ala-asteen juoksukerhoon - aivan kun tässä kotirouvan elämässä ei muuten juoksuaskelia piisaisi. Iltapäivä meni erinäisiä lupia ja shekkejä allekirjoittaessa ja infolappuihin ja opettajien nettisivuihin tutustuessa. Sitten laadin opettajien toivomusten perusteella kilometrin mittaisen ostoslistan puuttuvista koulutavaroista.

Illan kruunasi ostosretki paikalliseen Office Maxiin, jossa minä ja tsiljoona muuta hiestä tahmeaa vanhempaa törmäilimme toisiimme ostoskorien kanssa. Puolen tunnin pyörinnän ja hyörinnän jälkeen lähdimme suunnistamaan kassalle vain huomataksemme, että jono mutkitteli koko valtavan kaupan halki takaseinään asti. Amerikkalaiset hallitsevat asiakaspalvelun kiperissäkin tilanteissa, ja paikalle riensi avulias myyjä, joka tarjoili jonon häntäpäälle pullovettä ja kirsikkalakritsaa.

Hatunnosto koululaisille, hienosti jaksoivat pitkän  ja kuuman päivän. Luojan kiitos meille on siunaantunut varsin koulumyönteistä jälkikasvua, jotka iloisella ja rohkealla mielellä käyvät koulua kielellä jos toisellakin tai jopa kolmannella. Minä tunnen tehneeni aivan täyden työpäivän ja juosseeni henkisesti ainakin puolimaratonin. Tästä se lähtee!