Voisikohan tämän blogin päivittämisen laskea jonkinlaiseksi riippuvuudeksi? Joka tapauksessa tuntuu, etten voi mennä nukkumaan ilman että saan jotakin raapusteltua, muuten vaivaa huono omatunto. Lapset yrittävät auttaa luomistuskassa painivaa mammaa ehdottelemalla pitkin päivää kaikkea mielenkiintoista kuvattavaa ja raportoitavaa. Itsekin maltan kulkea silmät auki ja säilyttää lapsenomaisen innokkuuden tarkkailla ympäristöä ja elämänmenoa yleensä. Joten tähän asti en ole uskaltanut antaa itselleni paljon löysiä, vaan olen kiltisti raportoinut kuulumisistamme lähes päivittäin. Tiedän, että minulla on pieni uskollinen kannattajajoukko, joka myötäelää kaikissa elonpolkumme kurveissa.
Yritän hiljalleen kypsytellä ajatusta, että kunhan koulut syksyllä alkaa, niin voi olla, että tarinasuoneni tyrehtyy. Tästä piti alunperin tulla vain tiedotuskanava lähipiirille ja vähän niinkuin päiväkirja itselleni. Muutamaa juttua olen kirjoittanut miettien, että voin vaikka myöhemmin hyödyntää niitä opetuksessa. Jotenkin tämä on kuitenkin paisunut kuin pullataikina, eilen napsahti blogin mittarissa 20 000 rikki. Hienoa, että niin moni on jaksanut seurata nykypäivän uudisasukasperheen kohelluksia Willissä Lännessä. Kiitos matkaseurasta!
Suurkiitos itsellesi, että olet jaksanut kirjoittaa ison maailman ihmeistä meille muille. On jännittävää seurata yhtymäkohtia ja ennenkaikkea niitä eroja mitä esim koulumaailma ulkomailla tuo mukanaan.
VastaaPoistaIhanaa kesää kaikille teille ja erityishalit Rosielle<3
Voisikohan tämän blogin päivittäisen lukemisen laskea jonkinlaiseksi riippuvuudeksi? Meitä taitaa olla useampiakin. :)
VastaaPoistaIhana, elämänmakuinen blogi! Älä ihan kokonaan lopeta kirjoittelua, kiva kuulla teidän elämästä siellä Ameriikassa. Mukavaa kesän jatkoa koko porukalle. Terkut Puttaalta.;)