Tyhjä talo - syndrooma

Kirkonkirjojen mukaan minulle ei ole siunaantunut siskoja, mutta elämä on kyllä henkisiä sellaisia rinnalleni suonut. Tänään piti aamuhämärissä jättää jäähyväiset Mia-"siskolleni" ja hänen hurmaaville tyttärilleen mukaanlukien armas kummityttöni. Kahdessa viikossa ehtii lauman koko laajentua ja nyt ei enää osaa edes kattaa pöytää sopivalle määrälle.

Tällaisena hetkinä tajuaa maapallon mittasuhteet. Täältä kun lähtee, niin yli vuorokausi menee ennen kuin Ouluun ennättää. Ajatuksen siivin ystävät on aina lähellä ja voi että olen kiitollinen niistä uskollisista sieluista, jotka jaksavat olla yhteydessä ja jakaa arkea kanssani etänä tai paikan päällä. Tämän vierailun voimalla jaksaa taas tallustaa niin ylä- kuin alamäkeä.