Pojat ilmoittivat nähneensä kuopuksen lasiovesta kojootin ja tekivät välittömästi hälytyksen ja lukitsivat ovet. Kulmakunnan kojoottisisäpiireihin kuuluva mamma sinkosi kärppänä ja kameraryhmän vahvistamana takapihalle varmistamaan havainnon. Olen saanut kojoottikerholta tarkkoja ohjeita, mitä kaikkea kojootin ulkonäöstä, käytöksestä ja liikkumisesta tulee laittaa merkille.
Hirveän pätevän oloisena sitten riensin pihamaalle ja pasmat meni heti aivan sekaisin. Sen verran kissan näköinen otus minua tuijotteli rauhallisesti aidan takaa, että kojootiksi sitä ei voinut lepakkokaan viiden metrin etäisyydeltä erehtyä luulemaan. Yritin hihkua hillitysti taustajoukoille, että kovasti on ilveksen näköä tässä kojootissa. Kaunis eläin ja todella kissamaisen notkeasti ja äänettömästi se hävisi kuin varjo naapurin puolelle. Ihan yhteistuumin päätimme, että pojat eivät nyt sitten kuitenkaan mene ensi yöksi telttaan nukkumaan.Nyt minulla alkaa nämä petoeläinhavainnot riittää, puumaa en todellakaan halua bongata kotipihassa. Tänään vietämme Amerikan itsenäisyyspäivää suomalaisvoimin meillä, saa nähdä ketä kutsumattomia vieraita liittyy seuraamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti