On se tämä Ameriikan arki aivan kuin sarjakuvassa eläisi. Kojootteihin meinaa suorastaan kompastua ja nyt luulen nähneeni ilmielävän maantiekiitäjän. Pari päivää sitten olin kotipihassa nousemassa autosta, niin meinasin autonovella pamauttaa ohilönköttävää kojoottia ohimoon. Ei ollut Kelju K:lla kiire minnekään eikä edes säikkynyt, vaikka minä tein yleishälytystä ihan reippaalla äänellä ja huusin kameramiestä paikalle. Vieläkään en voi sanoa kojoottia pelottavan näköiseksi, sen verran paljon se tämäkin yksilö koiraa muistutti ja käyttäytyi varsin kesysti ja rauhallisesti.
Maantiekiitäjän bongasimme iltakävelyllä, ja tämän havainnon todenperäisyydestä ei ole mitään takuuta. Näimme pikkukuovin oloisen siivekkään otuksen kipittävän hirmuista vauhtia tien yli, ja heitimme lähinnä vitsinä, että mikähän maantiekiitäjä tuo luulee olevansa. Mutta niin vaan nimellä googlatessa löytyi tutunnäköinen siipiniekka, jonka levinneisyysaluekin osuu näille nurkille. Huhupuheiksi jää nämäkin havainnot, kuvatodistusaineistoa ei ole vieläkään näyttää. Laitanpa korvikkeeksi kuvan etupihan ruusupuskasta.
Ilman sarjakuvia nuokin eläimet olisivat tyystin tuntemattomia suomalaiselle :)
VastaaPoistaAnuA