Juurijuttuja

 

Tasapainon vuoksi on aika kertoa juurijuttuja, sillä siipiveikoista on tullut kerrottu useampaan otteeseen. Meikäläisen kestojuuret on syvällä Suomen turpeessa ja mullassa, mutta yllättävän nopeasti alkaa pintajuuristoa kehittymään tälläkin mantereella. Ei täällä voi ihan tuulten riepoteltavana olla, jotenkin täytyy ankkuroitua näihin ympyröihin.

Jossakin vaiheessa vaan huomaa, että asiat alkaa tuntua helpommille ja arjen pienet kuhmurat ei enää rasita niin hirveästi. Aina ei tarvitse kerätä pitempään voimia ja heittää Super-Hessun viittaa harteille, ennenkuin uskaltaa syöksyä kohti seuraavaa haastetta. Sitä vaan sokeasti luottaa omiin selviytyjäntaitoihin ja jos joku asia menee vähän vähemmän tyylikkäästi, niin ei mahda mitään. Siitähän voi sitten vaikka revitellä seuraavassa blogijutussa.