Iltasatuja

 

Meidän perheessä on sellainen mukava perinne, että lapset lukevat tai kertovat iltasatuja äidille. Tai tarkemmin sanottuna yrittävät ehtiä ennen kuin äiti kuukahtaa. Minullahan ei tunnetusti ole yleensä sen suurempia ongelmia nukahtamisen kanssa, monesti en edes muista pään koskettavan tyynyä ennen kuin olen jo tajuton. Valitettavasti nämä loistavat unenlahjat aktivoituvat myös auton ratissa, joten äänikirjoja en uskalla autossa yksikseni kuunnella.

Tätänykyä tämä kunniatehtävä on jäänyt täysin kuopuksen harteille. Mammahan ei moista palvelua vastaan pyristele laisinkaan, varsinkin kun samalla lukijan suomen kieli pysyy mukavasti yllä ja sanavarasto rikastuu. Lapset ovat vuosien varrella saaneet kummeilta ja sukulaisilta lahjaksi loistavia kirjoja ja kaikki nämä aarteet raahattiin muuttokuormassa mukana. Niistäpä riittää tainnutustarinoita useammalle illalle. Aivan tosi tehokas unilääke on ollut Tatun ja Patun outo unikirja. Eräänkin kerran olen havahtunut siihen, että kuopus nostaa lempeästi silmäluomeani ja yrittää epätoivoisesti saada minut katsomaan kirjan kuvia.