Jogathlon

Täkäläisiltä touhutädeiltä ja -sediltä ei lopu kekseliäisyys varainkeruussa. Viikko sitten oli middle schoolissa hölkkätapahtuma, jossa kerättiin varoja kunnan koululaitokselle. Homma toimi Suomesta tutun Unicef-kävelyn periaatteilla, eli vanhemmat sponsoroivat oppilaan suoritusta maksamalla tietyn summan jokaisesta juostusta tai kävellystä noin 600 metrin kierroksesta. Aikaa oli varattu reilusti, noin kolme tuntia.

Vanhemmille ilmoitettiin selkeäsanaisesti, että jokaisen lapsen toivotaan tienaavan koululle vähintään 150 taalaa.  Verovähennyskelpoisen lahjoituksen voi maksaa per kierros tai sitten könttäsummana. Pikkuhilut ei kiinnosta, parasta olisi maksaa shekillä. Hankituilla varoilla  täydennetään koulun budjettia ja saada palkattua jopa kaksi kokopäiväistä opettajaa ja kirjastonhoitaja.

Ilmassa oli melkoista urheilujuhlan tuntua ja opettajat ja paikalle tulleet vanhemmat kannustivat oppilaita villisti. Oppilaiden motivoituneisuutta varmisteltiin sillä, että jokaisesta kymmenestä kierretystä kierroksesta oppilas sai arpalipun, jolla pääsee tavoittelemaan monenlaisia palkintoja ja päävoittoa, joka Piilaakson tyyliin on  iPad mini.  Eiköhän meidänkin keskimmäinen innostunut tsemppaamaan hurjasti ja meidän järkytykseksi ehti kiertämään kokonaista 19 kierrosta.