Enpä olisi kolme kuukautta sitten uskonut, että yhä vielä lähes päivittäin kirjoittelisin blogijuttuja. Itsekin ihmettelen, mistä nyhjään näitä päivityksiä ja täytyypä myöntää, että välillä aika tyhjästä. Vielä enemmän minua hämmästyttää se, että jotkut yhä jaksavat lukea näitä arkisia aivoituksiani. Laskuri väittää, että blogilleni on kertynyt yli 10 000 katselukertaa - käsittämättömän suuri luku.Meillä on sen verran pienet suvut, että pelkkä sukulaisrakkaus ei riitä kattamaan moista määrää. Uskollisen lukijakunnan joukkoon mahtuu myös armaita ystäviä, työkavereita ja kuorotovereita, jotka ovat jo Suomessa läheltä seuranneet meidän perheen kohellusta. Saattaapa näille sivuille vahingossa eksyä joku satunnainen vierailijakin. Tuntuu hassulle ajatella, minkälaisen kuvan meidän perheestä ja arjesta saa tämän blogin perusteella sellainen henkilö, joka ei ole meitä koskaan livenä tavannut.
Hei, Anne!
VastaaPoistaTäällä talvisessa kotimaassa on hauska kurkistaa päivittäin blogiasi ja saada tuntumaa kevääseen ja lämpöön. Minua ihastuttavat kovasti kuvasi luonnosta ja kasveista. Sen sijaan en voi tykätä kohtaamistasi pelottavista "vihollisista" kuten maakotka ja muut vaaralliset eläimet. Ihailen myös jaksamistasi ja kärsivällissyyyttäsi päivittäin kohtaamasi byrogratian suhteen. Iloista pääsiäistä teille sinne kauas ja kiitos, että jaat kokemuksianne meille luettavaksi. Maritta M. Oulusta
Kiitos Maritta kommentistasi, oli kiva saada palautetta. Aurinkoista kevättä!
Poista